대한민국

KOREA- pala palalta

Kiiltävät lattiat, paljon kiireisiä ihmisiä. Olen noussut lentokoneesta Soul Incheonin lentokentälle. Hämmentyneenä seuraan ihmismassaa. Pian huomaan istuvani bussissa matkalla Souliin. Ilma on sumuinen enkä juuri hahmota vaihtuvia maisemia. Nousen bussista pienelle huoltoasemalle josta lähden suunnistamaan hostellille. Matkalla pysähdyn kauppaan ostamaan syötävää, mutta en osaa valita kuivatun mustekalan ja levärullan väliltä ja jatkan matkaa. Olen saapunut tuntemattomaan.

Ennen Koreaan lähtöäni noin vuosi sitten minulla oli kaksi ajatusta maasta. Se oli poliittisesti epävakaalla alueella ja se jotenkin muistuttaisi Japania. Ensimmäisen viikon olin pyörällä päästäni. Kadut olivat täynnä värikkäitä kylttejä, ruoka syötiin puikoilla isoista kulhoista ja ihmisiä vilisi silmissä. Poliittisesta epävakaudesta ei ollut juuri jälkeäkään. Ensimmäisien viikkojen jälkeen ihastuin maahan täysin. Tuntui kuin olisin tullut kotiin.

IHMISET

Korealaiset ihmiset ovat ujoja, mutta ystävällisiä. Ensimmäisten syvällisempien keskustelujen jälkeen tunsin, että jokin korealaisissa on samaa kuin meissä suomalaissa. Ehkä tietynlainen varvoaisuus ja etäisyys, mutta myös rehellisyys ja uskollisuus välittyy korealaisista. Korealaiseen ei tutustu nopeasti, mutta kun tutustuu ystävyys on luja. Korealainen kulttuuri on vielä länsimaalaistumisesta huolimatta hyvin vanhoillinen ja vanhempien ihmisten kunnioitus on hyvin tärkeää. Tuntui, että tuo kunnioitus välittyi muihinkin ihmisuhteisiin. Sain kokea suurta vieraanvaraisuutta kyläillessäni korealaisilla ja toisaalta ystäväni todella pitivät lyhyenkin tuntemisen jälkeen minusta hyvää huolta. 

Suuren hienotunteisuuden ja kunnioituksen rinnalle on kovan talouskasvun myötä noussut kilpailuhenkisyys. Taistelu työpaikoista, koulupaikoista, menestymisestä on mennyt joissain tapauksissa äärimmäisyyksiinsä. Naiset tekevät kauneusleikkauksia pärjätäkseen ulkonäöllisesti. Opiskelijat opiskelevat yöt ja päivät. Paine menestyä on kova. 

YMPÄRISTÖ

Soul tuntui hyvin kiireiseltä ja hyvin organisoidulta kaupungilta. Ihmisiä, rakennuksia, metroja, busseja ja autoja. Kaikkea paljon, mutta kaikki sujuvasti järjestyksessä. Kaikki toimii. Tekninen kehitys on viety pidemmälle kuin Euroopassa. Miltei jokainen ovi aukeaa koodilla, jokaisella on älypuhelin ja netti toimii metrossa. Kaikki on järjestyksessä. 

Soulissa on suurkaupungin tuntua pilvenpiirtäjineen. Mutta toisaalta kymmenessä minuutissa kiipeää pienen vuoren rinteelle luonnon keskelle. Luonto on korealaisille tärkeää. Keski-ikäisellä korealaisella on vaelluskeppi ja vaelluskengät kaapissa. Viikonloppuisin korealaiset saattavat lähteä tuulettumaan luonnonpuistoihin. Vuorille vaeltaminen on hyvin ohjeistettu ja vaeltaminen on rämpimisestä kaukana, sillä jokaisessa luonnonpuistossa on selkeät polut. Vuoren hupuilta on mielettömät näkymät. Jylhiä kalliovuoria silmän kantamattomiin. Pieni suomalainen on hämillään.

Suurkaupungista vuoren huipulle.... Korea!

Korea-intohimoani on ihmetelty ja päätin avata sitä pala-palalta;)