Avaan laatikon. Nippu paperia, tarroja, kiiltokuvia, kuitteja, päiväkirjoja ja piirrustuksia. Ihmettelen, miksi äiti on pitkään painostanut minua käymään läpi kaikki jättämäni tavarat. Laatikko on täynnä muistoja, tärkeitä esineitä. Jokaisella esineellä on merkityksensä.
Haalistunut kuitti ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani Roomasta
Nippu tarrakuvia ystävistäni
Mitaleja hiihdosta ja jalkapallosta
Pieniä kirjelappuja leireiltä
Päiväkirja täynnä unelmia
Lapsuudenkoti on paikka, jonne palaan usein pysähtymään. Selailemaan vanhoja ajatuksiani. Katsomaan menneisyyteeni. Miettimään, miten kasvoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti